Oi kallis Suomenmaa
Suomessa on puhdas luonto, hyvä koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto, suhteellisen turvallista ja huono-osaisille kattava tukiverkko. Ihmiset ovat rehellisiä ja korruptiosta vapaita.
Olemme tutkimuksen mukaan maailman onnellisin kansa, olemmeko?
Maamme on etäällä Euroopan suurista markkinoista, ajoittain jäisten kulkuväylien takana. Suomen kieli on muille Eurooppalaisille vieras ja itärajamme muodostaa joidenkin mielestä maariskin. Kaikki tämä vaatii jo sinänsä ponnisteluja kansainvälisen kilpailukykymme saavuttamiseksi.
Näiden lisäksi maastamme on rakennettu kallis. Kilpailukykyä rasittavat palkkojen päälle tulevat mittavat sivukulut ja motivaatiota syövä sääntö- ja byrokratiaviidakko. Omavastuun ja oman harkintakyvyn arvostusta pitää nostaa sääntelyn sijaan.
Suomalaiset vanhenevat ja lapsia syntyy vähän. Tästä syntyy myös taloudellinen ongelma. 2008 vuodesta lähtien Suomen talous on ollut reilusti alijäämäinen. Suomen täyttäessä 125 vuotta valtion velka on jo yli 100% BKT:sta viranhaltijoiden oman ennusteen mukaan.
Mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen ovat kasvaneet hälyttävästi ja luovat ristiriidan maailman onnellisimman kansan imagolle. Itse mietin usein voiko ihminen, joka joutuu pärjäämään muilta kerätyillä tukirahoilla olla onnellinen.
Minä ainakin koen tyydytystä siitä, jos saan jotain sellaista aikaiseksi, josta syntyy jopa muille jaettavaa.
Tällaisista mietteistä on syntynyt voittoa tavoittelematon ja poliittisista rakenteista, järjestöjen tai yrityksien vaikutusvallasta vapaa aktivointihanke – SUOMI 125.
Erityisesti Suomen talous ja sitä rasittavat monet julkiset rakenteet on pistettävä kuntoon. Elämme yli varojemme.
Tavoite pitää asettaa korkealle ja sen saavuttamisessa pitää hyödyntää muun muassa maamme hyvää ICT-osaamista (engl. information and communication technology).
Omasta perheyrittäjä taustastani lähtee ajatus olla paras. Inhoan ajatusta, että Suomi on monilla osa-alueella alisuorittaja. Meillä on mahdollisuudet paljon parempaan. Lapsemme ansaitsevat sen, että jätämme heille myös taloudellisesti kestävällä pohjalla olevan isänmaan.
Toivon, että saan osaltani synnytettyä vilkkaan ja inspiroivan keskustelun Suomen tulevasta suunnasta ja tavoitteesta maamme täyttäessä 125 vuotta.
Martti Kiikka
Isä, isoisä, insinööri, teollisuusneuvos